Raamatuista Suomessa tunnetuin on kirkkoraamattu. Mutta se on aika vetelä ja poliittinen aviisi. Sitä on vuosisatoja käytetty massojen ohjaamiseen ja kurin pitämiseen.

Ensinnäkin oikaistakoon yksi tärkeimmistä: helvetti. Alkuperäisessä Kreikankielisessä raamatussa helvettiä ei ole. Tai on, mutta se tarkoittaa maakuoppaa tai hautaa. Mitään pätsiä, jossa syntiset sielut kärsivät helvetintulissa ajanlaskun loppuun saakka ei siis ole. Poliittiset kirkonmiehet pelottelivat massoja viedäkseen omaa agendaansa eteen päin, joten pelko pois.

Kirkkoraamatussa sanotaan: "Älä turhaan lausu herrasi nimeä". No suomentajat tulkitsivat 1500-luvulla asian niin, ettei jumalan nimeä saa mainita. Mutta pyhässä raamatussa Jahve, eli Jehova (myös Suomessa monien kirkkojen ovien yllä on Hebrealainen sana Jahve) mainitaan yli 8000 kertaa. Sen verran pöhkö oli Micael Agricola.

Mutta palataanpa alkujuurille. Vanhassa testamentissa kuvataan ihmiskunnan aluksi Adamin ja Eevan sekoilut hedelmäpuutarhassa ja syyttävä katse kohdistuu tietenkin Eevaan, sillä kirjoittajat olivat miehiä. Raamattuahan kirjoitettiin noin 1500 vuotta.

Homma meni osapuilleen näin: Eeva vonkasi Adamia syömään omenapuusta, josta ei saanut syödä ja paratiisiin ei ollut asiaa sen jälkeen. Väärin. Jumala syöksi langenneen enkelin maahan, eli käärmeen, eli lohikäärmeen. Jumala kuitenkin keskusteli ENSIN Adamin kanssa asiasta. Varoitti siis Adamia syömästä juuri tästä yhdestä hedelmäpuusta. Käärme kuitenkin vokotteli Eevaa ja saikin hänet maistamaan kielletystä puusta, vaikka jumala oli sanonut, että: "Kaikki nämä ovat teidän, mutta tämä yksi puu on minun". Ja sitten haukkasi Adamkin. Ja hups, paratiisiin ei ollut asiaa.

Minulta on usein kysytty, että miksi jumala antaa kaiken pahan tapahtua? No vastaus on yksinkertainen. Ei jumala annakaan pahan tapahtua. Se oli ihmisen valinta, jonka jumala antoi tapahtua. Vastaus on siis se, ettemme elä jumalan valtakunnassa, vaan pahan valtakunnassa.

Asianlaitaa on yritetty korjata kaksi kertaa. Ensin oli vedenpaisumus (tieteellinen fakta), sitten noin vuonna nolla jeesuksen ristiinnaulitseminen, eli lunnaat. Tosin tässäkin kirkkoraamattu menee metsään. Jeesusta ei ristiinnaulittu vaan paalutettiin. Gogatalla tai lähialueilla ei nimittäin ollut puutavaraa riittävästi ja risti on muutenkin hutera kyhäelmä. Näitä paalumonttuja on vieläkin olemassa. Käykää Israelissa katsomassa.

Ja muuten. Jeesus syntyi lokakuussa, ei joulukuussa aurinkojumalan päivänä.

Lukekaa siis kirkkoraamattua. Minio kirja.