Käärmeet puhuttavat. Meillä Suomessa käärmeitä on kolmea lajia: Kyy, joka tappaa saaliinsa myrkyllä. Rantakäärme, joka syö taas saaliinsa elävänä ja kangaskäärme, joka kuristaa saaliinsa ennen ateriointia ja on siis kuristajakäärme.

Käärmeitä usein vihataan ja inhotaan. Kyy ei ole suojeltu, koska sen kanta on vahvalla pohjalla, mutta kyitä ei pitäisi tappaa, koska se on hyötyeläin joka pelkää ihmistä. Ja muutenkaan käärmeitä, tai muitakaan eläimiä ei pitäisi vahingoittaa.

Kyyt huolehtivat osaltaan hiiri, rotta ja myyräkannasta. Toisaalta se kilpailee ravinnosta joidenkin petolintujen, kuten pöllöjen ja huuhkajien kanssa.

Minullapa oli taannoin lemmikkikyy Wilma. Luulin sitä ensin koiraaksi ja annoin nimen Vilho. Myöhemmin värin tarkentuessa huomasin, että sepä olikin naaras. Wilma oli mukava kaveri. Sen nahka oli sileä ja lämmin. Kyllä, kun se tottui minuun, niin se antoi silittää. Suomessahan villieläimiä ei saa ottaa lemmikiksi, mutta Wilma asui alapihan kannossa ja sillä alueella sitä sitten tarkkailin joskus tuntikausia. Oli hienoa nähdä sen saalistusta, kun jahtasi sisiliskoja pitkin kalliota ja pöheikköjä.

Eräänä päivänä Wilma sitten katosi matkoilleen, enkä sitä enää nähnyt kannossa. Harmi.

Jos pihasta, tieltä tai vaikkapa autotallista löytyy kyy, niin älä tapa, vaan siirrä se metsään vaikkapa lapion avulla. Rauhallisesti toimiessa kyy on myös rauhallinen. Saattaa sihistä, mutta se pelkää. Kyillä on sama oikeus elämään, kuin meillä kaikilla muillakin eläimillä.